RÄNNI-JUTTU

Tuolloin elelimme Tammikuuta 2006 ja asustelimme silloin Tammisaaressa. (Mami oli työkeikalla siellä.)
Meiltä oli lähimpään pikku-kauppaan noin parisen kilometriä ja usein kävimme siinä pienemmillä ostoksilla jos emme jaksaneet kylille lähteä.

No, kerran sitten yksi ilta menimme taas kauppaan ja mami jätti minut räystäspylvääseen kiinni. Kaupan pihalla kun ei ollut muuta paikkaa ja pyörätelineeseen minua ei jätetä. (Ihmiset eivät "uskalla" hakea/tuoda pyöräänsä ja saatan innoissani lähtee koko telineen kanssa).
Emännälläni oli välillä tapana tulla kaupasta suklaapatukka taikka lakupatukka suusta roikkuen. Ja sain usein siitä sitten pienen palan, kun olin odotellut nätisti.
Tälläkin kertaa hän tuli lakupatukka suusta roikkuen ja huomasin jo kaukaa, että ahaa,,,lakua!! Aloin pyörittämään takapäätäni ja pyörähtelemään. Samalla mami tiputti vahingossa hanskansa ja pysähtyi sitä nostamaan. No, minä sitten luulin, että hän ei tulekkaan ja riuhtaisin.
Oho, ränni irtosi YLHÄÄLTÄ pidikkeestään ja alkoi huojumaan ja kaaatumaaan. (Se ei ollut keskeltä mitenkään kiinni.)
Minä pelästyin ja aloin vinkumaan. Mami meinasi tukehtua lakuunsa ja ihmiset kiirehtivät pois alta.
Onneksi ränni ei kaatunut kokonaan alas, vaan jäi silleen kummasti viistoon huojumaan.
Emäntä juoksi kauppaan ja kohta kauppias ja emäntä olivat siinä äimistelemässä. Miten saada minut pois huojuvasta rännistä?
Kauppias ja miespuolinen myyjä sitten pitivät ränniä ja mami irroitti minut s-sanojen saattelemana rännistä. Olin ihan villinä, kun tilanne oli minulle aivan uusi ja hieman pelottavakin.

Olimme saaneet ihan mukavasti yleisöäkin siihen ympärillemme.
Mamin ei tarvinnut korvata mitään, koska kauppiaan mukaan koko talo oli jo vanha ns:laho ja heidän olikin tarkoitus uusia katto ja räystäät siitä seuraavana kesänä.
Käytimme kyllä samaa kauppaa vielä sen jälkeenkin, mutta olin tukevasti hieman kauvempana paksussa männyssä kiinni ja mamillakaan ei enään sen jälkeen ole roikkunut minkäänlaista laku/suklaapatukkaa suusta kaupasta tullessaan.

---

JOUTSENJUTTU

Elettiin Kesäkuuta 2009 ja oli lämmin päivä, jolloin emäntäni ajatteli lähteä vapaapäivän kunniaksi rannalle makoilemaan. Ottihan se myös minut mukaan, kun asuinalueemme lähellä on kiva paikka jossa minä voin myös uiskennella ja emännällenikin om mukavaa tilaa makoilla. Joskus emäntänikin uiskentelee kanssani samasta paikasta.

Saavuimme rannalle ja sain heti alkaa leikkimään vesilelullani mamin heitellessä sitä mereen. Toin lelun emännälleni ja taas heitettiin. Välillä vaan istuskelin taikka makoilin rantavedessä.

Mami taisi ensimmäisenä huomata joutsenpariskunnan, jolla oli 4 pikkuista poikasta. Niitä emäntäni ihasteli ja kielsi minua menemästä häiritsemään "perheonnea". Joutsenuros levitteli komeita siipiään lahdella emäntäni ihastellessa tuota uljasta ja kaunista näkyä.

Minä nyt kuitenkin halusin vahtia rantavettä ja pidin joutsenperhettä tunkeilijoina. Joutsenet uivat vielä noin 50m päässä ja minä kahlasin vedessä haukkuen. Emäntäni tuli ottamaan minut pois siitä huutamasta.
Hetken maltoinkin olla hietikolla, mutta kun perhe lipui lähemmäs oli minun mentävä taas rantaveteen huutamaan.
Perhe oli tullutkin lähemmäs ja emo ui hieman kauempana poikasten kanssa, kun taas uros uiskenteli rantaa kohden. Se sihisi silleen ihmeellisesti ja emäntäni kehoitti taas minua pois vedestä.
Joutsenuros levitti siipiään, röyhisteli ja sihisi. Menin rannalle sitä vastaan ja se vaan tuli uhkaavannäköisenä minua kohti. Emäntäni huusi, että kohta saan selkääni siltä, jollen ala ja äkkiä tulla pois.
Minua alkoi tosissaan pelottaan, minun oli peruutettava ja suunikin siinä pelossa sulkeutui. Häntä alhaalla painelin emäntäni luo. Nolotti kamalasti!Minulla ja Joutsenuroksella oli minimissään ollut pari metriä matkaa toisistamme, elikkä läheltä piti. Sillä on kova ja voimakas nokka, onneksi tajusin lähtee ja äkkiä.
Emäntäni piti minulle saarnaa käytöksestäni ja samalla katsoi, kun joutsenet alkoivat uimaan kauemmas.

Siinä olisi ollut Mamilla selittäminen eläinlääkärille, kun olisin saanut nokasta!

Kun joutsenet olivat lähteneet näköpiiristä, niin uskaltauduin takaisin rantaveteen ... hmm, ja aloin jahtaamaan västäräkkiä.

Terv;Joutsenelle hävinnyt,Roni.

---

NENÄJUTTU

Vaikka olenkin perusluonteeltani kiltti poika,oli minulla ainakin 3 "murkkuikää". Emäntäni oli välillä ns. pulassa aivoitusteni ja temppujeni kanssa.
Elettiin Toukokuuta 2006 ja minulla taisi silloin olla viimmeisiä "murkkuikähetkiä". Olimme lenkillä ja aloin kiukuttelemaan. Kiskoin hajujen perään, viuhdoin jalkakäytävän puolelta toiselle ja rähisin muille koirille. Minulla oli ns. enkäspäivä, kuten emäntäni niitä tottelemattomuus päiviä nimitti.

Mamilla alkoi palaan hihat, en totellut yhtään mitään mitä minua käskettiin. Emäntä sitten loppujenlopuksi käänsi minut selälleen ja tuli itse kyykkyyn päälleni. Otti poskikarvoista kiinni ja kielsi. En pitänyt siitä,että minua alettiin rajaamaan ja siitä, että olin selälläni jalkakäytävällä ihmisten töllisteltävänä. Huomasin siinä samassa että takajalkani olivat mamin pyllyn alla ja sitten vaan työnsin. Lähtihän se emäntä päältäni, lensi suoraan ylitseni asfaltille nenä edellä. Ei hän kerennyt ottaan edes käsillään vastaan.

Nousin ylös ja katselin kuinka hän piteli nenäänsä ja kiroili.

Nenään tuli komea rupi, joka oli koko nenävarren mittainen.Onneksi se ei kuulemma ollut murtunut. Mami joutui oleman töistä muutaman päivän pois ja varmaan hän myös nyt tietää miltä tuntuu olla asfaltilla ihmisten töllisteltävänä.

RAITIOVAUNULLA AJELU

Viime keväänä (2009 maaliskuu) olin Mamin kanssa menossa yhden hänen ystävänsä luokse, mentiin raitiovaunulla. Pidän kaikenlaisesta kyydistä, mutta ratikka on kyllä mielestäni paras. Lempipaikkani ratikassa on vaunun keskellä josta ratikka taipuu ja lattia "pyörii", siinä on kiva istua. Emäntäni ei voi taas kun ihmetellä mieltymyksiäni.
Menimme silloin kuitenkin vaunun perälle. Raitiovaunu oli uudempaa mallia ja siinä oli perällä penkit jossa emäntäni istui ja minä makoilin jaloissa. Olimme saapumassa pysäkille jossa piti nousta pois, niin enpäs lähtenytkään. Minä halusin jatkaa matkaa. Mami ei saanut minua minnekkään. Ihmeissään ja selvästikkin vihaisena hän istui penkille takaisin ja vaunu jatkoi matkaa.
Emäntäni soitti sitten ystävälleen ihmetellen käytöstäni ja sanoen että "katotaan kauanko toi jaksaa matkustaa". Minä nautin kyydistä, enkä halunnut lähteä minnekkään vaikka oltiin jo yli tunti matlkustettu. Vaunu kiersi lenkkiään ja mitä useammin palasimme päättärille ja jatkoimme matkaa, sitä enemmän enmäntäni harmistui. Mikä kiire meillä oli, mamilla oli vaapaapäivä ja vaunussa oli silloin kivan viileää. Kuljettajille emäntäni nolona joutui selvittämään heidän ihmetellessä, että miksi me vaan istumme, emmekä jääneet pois. Syyn hän ihan kylmästi laittoi minun niskaani. Matka jatkui ja minä seurailin ihmisvilinää välillä istuen ja välillä maaten.